Tunikan tekoa, paidan pykäämistä

Eli joo. Seuraavana on valmiin vaatteen pohjalta tehty pitkänomainen paita, jota ehkä myös tunikaksi kutsutaan.

Olin saanut siskoltani vastaavanmallisen edestä solmittavan paidan. Siinä oli vain se vika, että paita oli niin iloisen värinen, ettei minulla ole oikein ollut sille käyttöä - paitsi hippilarpissa, jossa suurimmaksi osaksi siskoltani peräisin olevaa asukokonaisuutta kehuttiin. Tuo tunika oli kuitenkin niin oivallisen mallinen, että jonakin tylsänä hetkenä otin ja piirsin siitä kaavat. Sittemmin sain aikaiseksi ostaa myös vastaavaa joustavaa kangasta, josta voisin askarrella enemmän omaan makuuni sopivan vaatekappaleen.

Lopputulos oli oikein mieluinen. Paita valmistui alkuvuodesta 2005 löydettyäni Eurokankaasta siihen sopivaa kangasta. Olin jo aiemmin käynyt kuolailemassa saman kankaan punaista versiota - siihen aikaan minulla oli ilmeisesti punainen kausi - mutta viimein ostopäätöksen tehtyäni punainen kangas oli loppunut, eikä lisää olisi luvassa. Onneksi tuo sähkönsininenkin on nättiä, en ole katunut.

Värejä vähäsen muokkailtu.

Materiaaleina erittäin joustavaa kangasta (ilman joustavia ompeleita, minkä vuoksi tuotakin paitaa on joutunut korjailemaan saumojen ratkettua) ja mustaa joustavaa pitsinauhaa. Hihojen suissa on kaksoisompeleet, jotka eivät aivan ole maailman siisteimpiä - jatkossa voisin investoida myös kaksoisneulaan. Mutta kiva paita kaiken kaikkiaan ja malliltaan minun vartalolleni erittäin sopiva. On tullut käytettyä paljonkin.

Korjausompeleita

Nyt seuraa pienehköjä, mutta oleellisia muutoksia alunperin jollakin tavalla epäsopiviin vaatteisiin. Korjauksen jälkeen niistä tuli paljon parempia - jos tuli, koska ompelijalla ei ollut vielä silloin paljoa kokemusta ;) - ja siten ne ovat olleet myös enemmän käytössä.

Ensimmäisenä Virosta ostetut housut, jotka olivat alkujaan epämiellyttävän kapeat myös lahkeensuusta. Mie kun tykkäsin mieluummin levenevälahkeisista, ja koska nuo housut olivat muuten niin nätit, niin päätin vähän korjailla tilannetta. Lopputulos tässä:

Lisäsin lahkeeseen kolmiomaisen kiilan mustasta kankaasta, joka sopi hyvin housujen kaksiväritaftin (musta-punainen) kanssa. Voi kun nätit, ja voi kun mahtuisin niihin edelleen näyttämättä teiniaikoja haikailevalta tädiltä. Vähän ovat kireähköt nykyään...

Seuraavana on myös 2004 ostettu t-paita, joka oli alkujaan jotain aivan liian suurta kokoa. Kutistetaan, ja johan siitä tuli parempi!

Tosin seuraavalla kerralla voisin muistaa joko jättää väljyyttä vähän enemmän, tai sitten ommella pienennettävän vaatekappaleen jollain joustotikin tapaisella. Sain mallin kutistettuun versioon purkamalla erään vähälle käytölle jääneen t-paitani, mutta en tullut ajatelleeksi sen olevan ribbineulosta ja tämän korjausta vailla olevan paidan sileää puuvillaa (jota ei ollut vielä edes pesty!). No, sittemmin pesujen jälkeen useammastakin saumasta on kuulunut päälle pukiessa pieniä ja pahaenteisiä "rits! rits!" -ääniä. Ei voi mitään.

Sitten onkin vuorossa vähän enemmän korjaamista. Vaatteita lapsuudesta: kaksi loimusamettista mekkoa, joista toinen ei sovi enää päälle (yllättäen..) ja toinen näyttää edelleen kylpytakilta. Vain toisesta on ennen ja jälkeen -kuvat, harmi etten tullut ottaneeksi kylpytakista sitä "ennen" kuvaa.

Siinä naruolkainmekko, kokoa jotakin 140cm. Helma on laaja, mutta edestä se on vähän turhankin kapoinen. Ratkaisin asian leikkaamalla koko hoidon keskeltä edestä auki suunnitelmapiirroksen mukaan, ja lisäämällä eteen nyöritystä.

Helpommin sanottu kuin tehty, etenkin kun huomasin, että mekon sivusaumat eivät ole identtisiä. Toinen puoli lingertää pahasti, ja tuo oikeanpuoleinen kuva koskee juuri tuota ongelmavaihetta.

Mutta eipä aikaakaan, kun minulla on jo valmiiksi korjatut mekot. "Kylpytakille" tein niin, että kavensin sitä sivusta, jotta sain sen noudattelemaan vartalon muotoja. Lisäksi pätkäisin hihat puolestavälistä poikki ja liitin pitsistä hihaan toisen kappaleen, joka levenee hihansuita kohden. Pääntietä piti myös muotoilla: alunperin se oli melko korkea ympyräisen muotoinen, josta sitten tein lievästi kaarevan venepääntien.

Vähän pitsinauhaa lisukkeeksi, ja sinistä mekkoa voi käyttää sinälläänkin. Musta loimusamettimekko sopii käytettäväksi yhdessä sinisen mekon kanssa. En ilmeisesti saanut sivusauman lingerrystä korjattua kokonaan, koska se tahtoo edelleen kääntyä liian eteen.

Mutta ihan hyvä korjaus, vaikka itse sanonkin. Tätä asua ei vain ole tullut käytettyä kovin paljoa edes muokkauksen jälkeen, koska keinokuituinen loimusametti sähköistyy helposti eikä kestä hiostumista kovinkaan hyvin (= pitäisi pestä suunnilleen joka käyttökerran jälkeen, mikä ei ole hyvä). Lisäksi asukokonaisuus on ehkä vähäsen liian juhlava käytettäväksi arkena (en ole ihan niin gootti) ja tummanvärisenä se sopii parhaiten talveen. Pitäisi kuitenkin käyttää useammin.

Vaatevirtaus jatkuu - kangastoppi

Tämä toppi on tehty samoilla kaavoilla kuin aiempi satiininen nauhaolkaintoppi, mutta tällä kertaa kaavaa on itse jatkettu (ei niin hyvällä menestyksellä). Alkuperäinen mallihan loppui rintojen yläpuolelle korsettityyppisesti - johon tällä kertaa lisäilin leveät olkaimet ja jatkoin selän kappaletta aina niskaan asti.

Lopputuloksesta tuli liian kiinteä; väljyyttä olisi pitänyt olla muutaman sentin verran lisää kaikkialla. Kaavan muokkaus hihattomaksi topiksi ei myöskään ollut ihan onnistunut - kuten kuvastakin näkyy, olkaimet eivät asetu kovin hyvin ja kädentiet olivat korjauksenkin jälkeen melkoisen ahtaat. Selän puolelle piti tehdä muotolaskos, mutta siinä onnistuin kaiketi ihan hyvin, ainakin silloisella mittapuulla.

Onpa miulla ollut hyvä ilme.

Kangas on täyttä puuvillaa, joka ei näemmä kestä pesua haalistumatta. Ostin ensin kankaan (koska se oli niin nättiä!), ja mietin vasta sitten, mitä siitä tekisin. Toppihan siitä syntyi ja sopivasti juuri ennen elämäni ensimmäistä Tuska-festaria kesällä -04, jolloin sitä myös käytin. Eipä mahtuisi enää päälle.

Minulla on muuten samaa kangasta edelleenkin varastoissani, koska ostin sitä lisää - ennen kuin tiesin sen värinpitämistaipumuksista - ja josta ajattelin tehdä kotelomekon. Saapa nähdä, mitä käyttöä sille vielä keksin.

Lisää historian pölyistä havinaa - satiininen juhla-asu

Tällä kertaa joitain vaatejuttuja, joita olen saanut aikaan jo ennen nykyisiä opintojani. Jotkut työt ovat olleet varsin pieniä, mutta käyttöasteen kannalta oleellisia: näitä ovat paidan kaventaminen, housujen lahkeiden levennys ynnä muut pienet korjausompelut, joita ilman vaatetta tuskin olisi tullut käytettyä lainkaan. Toisaalta taas jotkut työt ovat olleet suuritöisiäkin (kokonaisen vaatteen ompelu kaavoista tai ilman), mutta jotka ovat sitten syystä tai toisesta jääneet vähemmälle käytölle.

Joka tapauksessa ompelu jatkuu niin kotona kuin koulussakin. Koulussa varmasti enemmän, koska ohjattuna työt sujuvat paljon helpommin ja ompelulle pyhitetyillä tunneilla aikaansaavuus on aivan toista luokkaa kuin kotona.

Ensimmäinen oikeasti isompi työni: juhlava bileistysasu

Tämä toppi-hame -yhdistelmä syntyi kesällä -03, kun saimme kaverin kanssa kuningasajatuksen keskellä viikkoa. Mehän mentäisiin perjantaina baariin, ja silloin olisi oltava hienot vaatteet. Tehdään itse! Joo!

Aatteista tekoihin. Pääsin asioimaan kangaskaupassa vasta keskiviikkona, jolloin myös aloitin yläosan valmistamisen. Kaava on peräisin yhdeksänkymmentäluvun taitteen Suuri Käsityö -lehdestä, ja se oli alunperin osa morsiuspukua. Kaavaa ei tarvinnut oikeastaan muokata, mutta takakappaleita piti kaventaa reilusti. Lopputuloksesta tuli satiininen toppi, joka toimii myös kääntöversiona. Vuoritin yläosan mustalla satiinilla (nurja puoli ihoa vasten) ja viimeistelin saumat niin, että toppia voi käyttää myös "väärin päin". Ainoastaan vetoketju on silloin hankalampi käyttää, koska minulla ei ollut mitään erikoisketjuja jossa vetimen saisi kummalle puolelle vain tahtoo. Toppia on myös tullut käytettyä sekä oikeana että nurjana versiona aikojen saatossa.

pikku-Napalmi avustaa kaavanpiirtämisessä kankaalle

Hih, vasta nyt noita kuvia katsellessa huomaan, että ompelunopettajalla voisi olla hieman painokasta huomautettavaa leikkuusuunnitelmastani. Mutta kun kappaleet mahtuivat paljon paremmin noin, jos osa niistä oli kuteen- ja osa langansuunnassa!

Pidän hetken taukoa, ja kissat ovat oitis vallanneet työtasoni

Sain asukokonaisuuden ajallaan valmiiksi, vaikka sitä viimeisteltiinkin vielä pitkän aikaa perjantain puolella. Hameen malli oli otettu valmiista h&m:n pellavahameesta, ja äitini auttoi minua kovasti sen valmistamisessa. Lopputuloksesta tuli pitkä, nilkkaan asti ulottuva malli, jossa on sivuilla polviin asti yltävät halkiot.

Aika kivannäköinen satiiniasu, harmi vain ettei se taida mahtua enää päälleni ;/ Tämän työn ohella tuli opittua kantapään kautta myös se seikka, että kankaat kannattaa melkeinpä aina esipestä ennen niiden työstämistä. Ostamani vuorikangas otti ja meni sitten kutistumaan pesussa - ja minä kun olin halunnut kiinnittää sen hameen päälliskankaaseen... Ei muuta kuin purkamaan ja tekemään uudestaan.

Lisää luvassa seuraavassa postauksessa, tämä kun vähän venähti.

Ristipistoja historian syvyyksistä

Aloitanpa näistä, kun koko käsityöinnostus kotipuolessa alkoi ristipistoista. Tai tämä jalo kirjontalaji oli ainakin jotain, jonka osasin (mekaanista toistoa ohjeen mukaan) ja jota tehdessä ei tarvinnut kiroilla. Vaatteiden valmistuksessa oli aina se puoli, että eteen tuli väistämättä ongelmakohtia, joihin osaamiseni tyssäsi. Ja sitten kiroilutti.

Mutta ah, ristipistot. Tuntikausien työtä ja nyhräämistä, kunnes silmät ovat ihan solmussa. Ahkeran puurtamisen tuloksena minulla saattoi olla vuoden päästä kätösissäni valmis työ. Oi niitä aikoja (ja tulevia sellaisia).

Eri kissarotuja ristipistoin, aloitettu yläasteaikoina ja saatettu valmiiksi vuonna 2006

Kirjailtu kiitoskortti isukille, kun kustansi miulle ompelukoneen.
Ohje ja tarvikepakkaus tulleet Cross Stitcher -lehden 3/06 numeron mukana.




Sydänrasia joululahjaksi isoveljen tyttöystävälle
Ohje Suuresta käsityölehdestä

Puinen rasia maalattu akryyliväreillä (pohja vaaleanpunainen, valkoisella hennosti kerros päälle) ja lakattu, ristipistotyö liimattu rasian kanteen. Ja nättiä tuli!

Tatty Teddy kukkaniityllä, äitienpäivälahja -06

Ohje samaisesta Cross Stitcher-lehdestä
(tämä oli syy, miksi ostin koko lehden :))

Ristipistogeisha
Ja tämäkin Cross Stitcherin 3/06 numerosta

Lisää on tulossa, sekä valmistumassa että valmiina, mutta kuvausta vailla. Tällä hetkellä kehystämistä vaille valmiina on Moonlight cabin -niminen maisemakuvaus, joka tulee riippumaan kesämökin seinällä.

Keskeneräisiäkin töitä on, ja aloittamattomia ristipistopakkauksia sekä malleja, joihin minulla on jo langat. Ja kukahan ei ikinä haali itselleen liikaa projekteja?

Blogin avajaiset

Teinpä sitten oman blogin käsityöharrastukselle. Olisi kiva, jos voisin jollain keinolla dokumentoida itse tehtyjä juttuja ja tarinoida niistä vähän enemmänkin, ja päädyin viimein blogiin. Kotisivujen päivittäminen on liian vaivalloista (etenkin kun olen tehnyt sitä viimeeksi vuonna -05) ja minun on turha sotkea aikaansaannoksiani tavanomaisen angstini joukkoon. Siitä tulisi vain liikaa kaaosta, jota on jo ennestäänkin riittämiin.

Niin siis. Olen artesaaniopiskelija Lappeenrannasta, ja aloitan syksyllä opintojeni toisen vuoden. Parin vuoden päästä olen toivottavasti vastavalmistunut vaatetusartesaani, joka myöskin toivottavasti tietää, mitä tehdä tämän koulun jälkeen. Siihen ei onneksi ole kiirettä.

Olen aina pitänyt käsillä tekemisestä, ja aluevaltauksiini jo ennen käsityöpainotteista koulua kuuluivat niin ristipistot, helmityöt, (kortti)askartelu kuin moni muukin käden taitojen ala. Koulussa kiinnostus käsitöihin on pysynyt hyvin yllä, mutta innostus on vain kasvanut. Teen edelleen kotonakin kaikenlaista.

Tänne minun on tarkoitus dokumentoida valmistuneita projekteja sanoin ja kuvin. Voin hyvin aloittaa kirjaamalla ylös tärkeimpiä tähän mennessä valmistuneita juttuja, joita kyllä riittää...

Nukkuva Kaaos.