Romanov helmillä!

Tässä on ehkä kunnianhimoisin ja samalla kallein tekemäni koru. Koulun yhteydessä pidettiin aikoinaan korupajaa, johon itsekin osallistuin. Siellä opettelin lopultakin punomaan ketjuja myös kotona ja omilla välineillä. Alkeet olin oppinut niin ikään koulussa ketjunpunontaa käsittelevällä työpajaviikolla, mutta koskaan en vain soveltanut taitojani kotona - ennen tuota korupajaa ja sieltä lähtenyttä uutta innostusta. Ja mikä olikaan ensimmäinen punomani koru? Ei sen vähäisempi kuin Romanov-ketju helmillä!

Hopeaa ja lapis lazuli -helmiä, 4/2010
 

Korun kokonaishinnaksi (pelkät materiaalit) muodostui 34,82€. Ei kovin paljon, mutta kun ottaa huomioon miten paljon siihen meni työtä..! Millistä hopealankaa koruun upposi 45,9 grammaa. Tuon erän olin ostanut koululta maaliskuussa -09 hintaan 0,65€ /g  - hopean hinnannousua hieman valottaa langan nykyinen hinta, 1,39€/g. :(

Lenkkien sisähalkaisija on 3,5mm ja seitsemän Romanov-linkin jälkeen jatkoin ketjua muinaisketjulla.

Tein korun lahjaksi äidilleni. Samaan aikaan koulussa oli työn alla "2-osainen asiakastyö" eli vaatekokonaisuus, joka minun tapauksessani oli täyspitkä juhlapuku (myös äidille). Enpä sitten siihenkään yhtään vähemmän kunnianhimoista työtä löytänyt...

Ajattelin tehdä korun juhlapukuun sopivaksi, joten käytin helminä 6mm pyöreitä lapis lazuleita. Ne muuten ovat niin ikään kallein kivilaji, mitä minulta löytyy tuossa koossa ja muodossa - vaikka ovatkin "vain" B-laatua.

Huonolaatuiset kuvat asukokonaisuudesta

Toivon voivani kuvata puvun joskus uudelleen ihan mallin päällä. Sittenpä esittelen sen kunnolla täälläkin; sitä ennen nuo huonompilaatuiset kuvat saavat kelvata.

Helminauhoja!

Opin tällä viikolla uuden taidon, jonka tuloksia piti päästä heti täälläkin esittelemään. Kävin Taito Etelä-Karjalan järjestämällä lyhytkurssilla, jossa opeteltiin solmimaan klassisia helminauhoja. Minun on pitänyt kokeilla sitäkin jo vuosia, mutta asian itsekseen opettelu on sitten aina jäänyt. Yllätyin, miten helppoa ja nopeaa helminauhan solmiminen todella on! Sain kahdessa tunnissa aikaan näyttävän helmikaulakorun.

Makeanvedenhelmiä helmisilkissä & hopealukko

Jo ennen kurssia sain vaikuttaa siihen, millaisista helmista halusin nauhani solmia. Tarpeeksi kauan mietittyäni päädyin mustaan, sillä valkoista ei ehkä tulisi käytettyä yhtä paljon, eikä helmivarastoistani (toistaiseksi) löydy mustia makeanvedenhelmiä. Olisin toki voinut tuoda omatkin helmeni, mutta sitten kurssissa ei olisi ollut niin paljoa jännitystä mukana. Oli hauska nähdä, minkälaiset toivomani mustat helmet olisivat luonnossa. Ja nättejähän ne ovat.

Lähikuva mustasta helminauhasta, 7mm helmet 10/2011

Kurssin vetäjällä oli lisäksi myynnissä erinäisiä tukkunauhoja makeanvedenhelmistä. Varasin ihastuttavat hopeanväriset helmet itselleni heti ne nähtyäni, eikä ollut ollenkaan huono kauppa.

Kuvaan oli vaikea vangita helmien todellista värisävyä, mutta tuo on vähintään aika lähellä sitä. Helmien loisto kuvasta ainakin välittyy hyvin! Näistä pitää tehdä myös jotakin kivaa. :)

Laitanpa tähän kuvia myös helmistä, jotka toivottavasti päätyvät lähitulevaisuudessa johonkin käyttöön. Innostuin helmien silkkilankaan solmimisesta niin paljon, että kyselin jo parilta tutulta, olisiko heillä käyttöä klassisille helminauhoille. Halukkaat ilmoittautukoon! Väreissä ainakin löytyy, tosin värilliset helmisilkit päätyivät välittömästi seuraavalle helmitilauslistalle....

Edellisissä kuvissa on otanta hienoimmista tukkunauhoista makeanvedenhelmivarastostani. Toivottavasti näistä ainakin osa päätyy pian solmituiksi kaulakoruiksi joko itselle tai jonkun muun kaulaa koristamaan.

Henkilökohtaisesti tykkään eniten noista ensimmäisen kuvan viimeisistä, peacock-värjätyistä makeanvedenhelmistä. Aivan ihanat eikä edes kovin pienet helmet, ostin ne *tarkistus korutarvikelistaan* Maarian korupajasta vuonna 2009. Olen jo pitkään haaveillut solmivani niistä itselleni ihan aidon makeanvedenhelminauhan - sitten kun senkin taidon osaan. Enää puuttuu sopivan värinen helmisilkki - kauniita hopealukkojakin kun on kertynyt varastoon enemmän kuin vain muutama. :) Olen aika haka hamstraamaan kaikkea kaunista, vielä kun osaisin laittaa ne aarteet hyötykäyttöön...

Koko mv-helmivarastoni

Makeanvedenhelmilaatikkoni uhkaa jäädä kovin pieneksi. Lisäksi Tampereen kädentaitomessut lähestyvät, ja sieltä saattaa kertyä mukaan pienesti lisää korutarpeita... Pitänee siis hankkia isompi rasia? Tällaista tällä kertaa. Toivottavasti se ei jää toiveajattelun tasolle, että saisin päivitettyä tätäkin jatkossa hieman tiheämmin.

Talvi on tulossa

Ensilunta odotellessa voi fiilistellä katselemalla tällaisia tähtiä:

Viime joulukuussa törmäsin jokavuotiseen ongelmaan: mitä lahjaksi kummitytölle? Tykkään antaa persoonallisia lahjoja. Minusta on vielä mukavampaa, jos ne ovat käsityötä. Sillä ei ole niin väliä, onko työn jälki omaani - mutta kun kerran osaamista löytyy näistäkin käsistä jonkun verran, niin päätin taas kerran antaa lahjaksi jotain itse tehtyä.

Sopivaan saumaan osui innostus hopeaketjujen punomiseen. Päätinkin viimein kokeilla pitkään "to do" -listallani olleen kelttikukan värkkäämistä. Toteutin kukan muistaakseni 0,8 millisestä hopealangasta, sillä kokoelmani eri paksuisista veiveistä on jokseenkin rajoittunut. Kukasta tuli tosi nätti ja siro ohuemmallakin langalla. :)

Kelttitähti, hopeaa 12/2010

Ketjun hankin paikallisesta koruliikkeestä. Lieneekö ketju pinnoitettu jotenkin, sillä se kimaltelee lähinnä sinertävänä, kun taas hopealanka loistaa enemmän keltaista hohdetta..? Pienestä värierosta huolimatta kiva koru, jollainen pitäisi ehkä tehdä joskus itsellenikin.

Kokeilin muuten saman innoituksen vallassa tehdä hopeatähteä myös kuningasketjun palasista Helmetin Outin tyyliin, mutta omasta virityksestäni tuli lähinnä varsin alakuloinen ilmestys.

Masentunut hopeatähti 12/2010

Ehkä minulla on väärät lenkkikoot ja tekele jää liian väljäksi, kun sen sakarat noin roikkuvat. Parhaani kuitenkin yritin. :D Tämä tähtönen jäi pöytälaatikkoon odottamaan käyttötarkoitustaan hamaan tulevaisuuteen saakka.

Ps. Otsikosta päätellen lienen saanut osani G.R.R. Martinin Tulen ja jään laulusta. Suomennetut kirjat on kaikki luettu, seuraavaa osaa odotellessa - sekä seuraavaa kautta Valtaistuinpeli- tv-sarjasta! Suosittelemme.

Lasisydänkaulakoru

Hitaasti, mutta varmasti... tämän blogin päivittely etenee. Arkistoissa on edelleen hurja määrä muokkaamattomia kuvia, ja niitä kertyy sinne todennäköisesti nopeammin kuin koskaan ehdin niitä muokkaamaan. Vaan edistystä se on pienikin edistys.

Tänään käsittelin vuosi sitten syntyneestä kaulakorusta otetut kuvat. Mainittakoon vielä, että samaiseen kaulakoruarkistoon jäi yli 500 käsittelemätöntä kuvaa! Työ ei siis lopu ihan pian kesken.

Lasisydän hopeafoliolla, hopeaa, Swarovskin kristalleja sekä makeanvedenhelmiä. 4/2010

Koru lähti lahjaksi kaverille, ja se kuuluu samaan sarjaan vastaavanlaisten - ja niin ikään lahjoitettujen - nilkka- ja ranneketjun kanssa. Korvakorut ovat vielä työn alla. Siinäpä minulle puhdetöitä tuleville kesäpäiville.

Linkitetty kaulakoru

Seuraava koru on melkoisen uutta tuotantoa, se nimittäin valmistui vielä tässä kuussa ylioppilaslahjaksi valmistuneelle. Pidemmittä puheitta:

Maanläheinen kaulakoru 6/2010

"Maanläheisyys" ja "ei bling-blingiä" oli se toive, jonka ehdin kuulla ennen kuin lahjan saaja nipisti suunsä kiinni, jottei rajoittaisi taiteilijan vapauksia. :) Minulle lienee haaste tehdä koru, joka ei kiillä ja kimalla millään tavalla, joten toivottavasti tästä tuli lahjan saajalle mieluinen. Värit valitsin toiveen mukaan, sillä en keksi maanläheisempää kiveä kuin tuo venäläinen serpentiini tai sen kaveriksi valittu pyriitti.

Muita materiaaleja korussa: hopea, ne mainitut serpentiini sekä pyriitti, peridootti, Swarovskin kristallit sekä sammalakaatti. Kivilaatikkoa kaivellessani en voinut olla toteamatta, että olen haalinut itselleni melkoisen varaston erilaisia vihreitä sävyjä... Pitäisiköhän tehdä niistä viimein jotain muutakin?

Kuva korusta tasossa

Tämä oli nyt neljäs kaulaketju, jonka olen toteuttanut vähän samaan malliin. Yhteensä viides, jos laskee mukaan erään toisen linkitetyn ketjun, mutta se eroaa muista toistuvuudellaan ja yksinkertaisuudellaan - muissa olen valinnut materiaaleja sen mukaan, mikä silmää miellyttää. Yhtäkään niistä samantyyppisistä kaulakoruista en ole pitänyt itselläni, ja toiveissa onkin tehdä sekä granaatti-, savukvartsi- että vuorikidekaulakorut ihan omaan käyttöön. Tämän korun myötä myös serpentiini alkoi siinä mielessä kiehtoa kovasti... Pitäisi vielä jostain saada lisää noita hopeisia säätöketjuja, sillä tähän koruun upposi niistä toiseksi viimeinen. Vaihtoehtona olisi kokeilla tehdä niitä itse ketjunpätkistä ja muista osista, mutta kun tuo valmis pallo on niin kaunis. Katsotaan mihin kyetään.

Jotain vanhempaa taas - keijun tanssi

Saanen esitellä keijukorun, joka valmistui syyskuussa 2007 lahjaksi avomieheni siskon tyttärelle. Alun perin tein tällaisen kummitytölleni vaaleanpunaisena - samaa tyttöä olin aiemmin lahjonut myös siemenhelmikaulakorulla, joten taidot ja materiaalit olivat päässeet siitä jo hieman kehittymään. Hieman myöhemmin sain tehdä vielä toisen vaaleanpunaisen keijukorun, sillä myös tämän sinisen version omistajan sisko halusi omansa. Ei siis muuta kuin tilailemaan lisää noita hopeariipuksia! On muuten keijujen hinta noussut Villihelmessä sitten taannoisen, itse nimittäin maksoin omastani 7,10 € aikoinaan, ja nyt hinta on jo 11,95 €. Toisaalta on hopeankin hinta noussut ihan jonkin verran siitä mitä se joskus oli. Siltikin, jos onnistuu tilaamaan ulkomailta säästää pitkän pennin (paitsi postikuluissa).

Tanssiva keiju 9/2007

Materiaaleista koruun on uponnut hopeaa, värjättyjä sinisiä akaatteja, lasihelmiä ja siemenhelmiä, makeanvedenhelmiä sekä Swarovskin kristalleja. Akaatit on pujotettu hopealankaan, jonka vääntelin kierteisiksi lenkeiksi - loput helmet ovat taas koruvaijerissa niiden hopealinkkien välissä. Siemenhelminauha liikkuu vapaan kevyesti, kun sen pujotteli valkoiseen Nymoon. Rakenteeltaan tämä keijukoru on aika erilainen kuin mikään muu tekemistäni koruista, mutta toivoakseni onnistunut. Ainakin kummityttö kuulemma pitää korustaan aika kovasti :)

Illuusiokoruja

Eilen kirjoitin tehneeni jossain vaiheessa myös illuusiokoruja, ja tässä niitä nyt olisi. Ohje on kaivettu jostain kirjasta, jonka nimeä en nyt muista (koska kyseessä on pari vuotta sitten kiertoon palautettu kirjastokirja).

Violetit kaula- ja rannekoru

Ensimmäinen versio, eli tuo violetti meni omaan käyttöön. Näiden korujen kanssa sai hieman taistella, sillä niitä varten tilaamani koruliima ei pitänytkään noita helmiä paikoillaan. Itse asiassa tuo violetti oma versioni on ollut korjattavana ihan hyvän aikaa - alkuperäisellä liimalla kiinnitetyistä helmistä osa kun on lähtenyt liikkumaan siimassaan. Eikä noilla omilla koruillani näköjään ole kovin kiire, jos ne ovat odottaneet korjaustaan jo vuoden tai pari... :D

Kokeilin sitten ihan kirjakaupasta saatavaa pikaliimaa - a vot, hyvin piti. Tein kokeilun yhden helmen kanssa ja ihan sormimääräisesti tunnustelin, miten paljon vetovoimaa se kesti. En saanut helmeä irtoamaan paikaltaan, vaikka en nyt ihan täysillä kokeillutkaan. Joka tapauksessa se pikaliima pitää helmet aikas hyvin paikoillaan, jos ne ovat liimautuneet siimaan oppikirjanomaisesti. (Kokeilin liiman pitävyyttä siksikin, että osa koruista meni ulkopuoliseen käyttöön - omat koruni voin aina korjata, mutta eteenpäin menneet... Toki lisäsin niihin mukaan myös pienen ohjelappusen, miten hellävaroen korua tulisi käyttää ja että helmet saattavat jossain tilanteessa silti irrota).

"Itämeri" -kaulakoru


"Aamurusko" -rannekoru

Näissä koruissa on käytetty hopeaa, helmisiimaa, erivärisiä siemenhelmiä sekä kristalleja, ja ne on tehty kevät-kesällä 2007 sekä sen jälkeen. Kokeilin tehdä illuusiokoruja myös korvakorumuodossa, mutta niistä minulla ei valitettavasti ole kuvaa saatavilla. Kahta viimeisimpää korua oli myös ranne- sekä kaulakoruina saatavilla, mutta nekin taisivat jäädä kuvaamatta silloin aikoinaan. Olenpa ollut saamaton kuvaaja. :) Laatikossa odottelee lisäksi yksi kullankeltainen versio, mutta sen kanssa tuli mutkia matkaan - eräät sisältä värjätyt siemenhelmet nimittäin eivät oikein tahdo kestää siimassa edes sillä pikaliimalla liimattuina. Jostain syystä se sisältä värjätty keltainen väri "sulaa" liiman vaikutuksesta, ja aika vaikea niitä on silloin saada pysymään paikoillaan. Pitää yrittää vielä jotain poppaskonstia sen kanssa, kunhan nyt taas asiasta innostun.

Tällaisesta se lähti

Innostuin vuoden 2006 lopussa tekemään lumitähtiä metallilankapujottelulla taannoisesta Sinä Osaat -lehden numerosta. Ensin tein vinon pinon tähtiä:

Iso sininen

Monia erikokoisia

Tähdet roikkumassa

Metallilankapujottelu tuli siis tutuksi, ja vähitellen korujen tekeminenkin alkoi kiinnostaa. Välillä kokeilin metallilankapujottelua 3D-mallissa, jolloin syntyivät helmikissat (ohje kirjasta Helmitöiden vuosi):

Leikkisiä kissoja

Haaveissa olisi vielä joskus tehdä kolme kissaa tutuissa väreissä: yksi mustavalkea, yksi punaruskea-valkoinen ja kolmas ruskea raidallinen omien kissojen väritysten mukaan.

Sitten kokeilin tehdä koruja helmistä (ohje Villihelmen sivuilta):

Kummitytön synttärilahja

Tämä koru oli itse asiassa ainoa siemenhelmistä valmistamani koru pitkään aikaan. Siemenhelmikokeiluni jäivät siis verrattaen pieniksi noin harrastuksen alussa - olen nimittäin saanut sen käsityksen, että useimmat helmiharrastajat aloittavat siemenhelmillä ja paneutuvat siihen puoleen syvemminkin ennen siirtymistä hopealangan puoleen. Minä olen sitten kai hätähousu, koska heti kun hopealangan keksin oli sitä päästävä kokeilemaan, ja siemenhelmikorut unohtuivat pitkäksi ajaksi tyystin.

Vielä yksi kuva siemenhelmitöistä:

Kukkanen

Tässä siis pieni kimara helmiharrastukseni alkuvaiheista. Aloitin korujen parissa puuhaamisen tehokkaammin kevät-kesällä 2007, jolloin tutustuin siihen hopealankaankin. Sitä ennen ehdin kokeilla myös illuusiokoruja siimasta, kristalleista sekä siemenhelmistä, mutta niistä postailen vielä erikseen.