Romanov helmillä!

Tässä on ehkä kunnianhimoisin ja samalla kallein tekemäni koru. Koulun yhteydessä pidettiin aikoinaan korupajaa, johon itsekin osallistuin. Siellä opettelin lopultakin punomaan ketjuja myös kotona ja omilla välineillä. Alkeet olin oppinut niin ikään koulussa ketjunpunontaa käsittelevällä työpajaviikolla, mutta koskaan en vain soveltanut taitojani kotona - ennen tuota korupajaa ja sieltä lähtenyttä uutta innostusta. Ja mikä olikaan ensimmäinen punomani koru? Ei sen vähäisempi kuin Romanov-ketju helmillä!

Hopeaa ja lapis lazuli -helmiä, 4/2010
 

Korun kokonaishinnaksi (pelkät materiaalit) muodostui 34,82€. Ei kovin paljon, mutta kun ottaa huomioon miten paljon siihen meni työtä..! Millistä hopealankaa koruun upposi 45,9 grammaa. Tuon erän olin ostanut koululta maaliskuussa -09 hintaan 0,65€ /g  - hopean hinnannousua hieman valottaa langan nykyinen hinta, 1,39€/g. :(

Lenkkien sisähalkaisija on 3,5mm ja seitsemän Romanov-linkin jälkeen jatkoin ketjua muinaisketjulla.

Tein korun lahjaksi äidilleni. Samaan aikaan koulussa oli työn alla "2-osainen asiakastyö" eli vaatekokonaisuus, joka minun tapauksessani oli täyspitkä juhlapuku (myös äidille). Enpä sitten siihenkään yhtään vähemmän kunnianhimoista työtä löytänyt...

Ajattelin tehdä korun juhlapukuun sopivaksi, joten käytin helminä 6mm pyöreitä lapis lazuleita. Ne muuten ovat niin ikään kallein kivilaji, mitä minulta löytyy tuossa koossa ja muodossa - vaikka ovatkin "vain" B-laatua.

Huonolaatuiset kuvat asukokonaisuudesta

Toivon voivani kuvata puvun joskus uudelleen ihan mallin päällä. Sittenpä esittelen sen kunnolla täälläkin; sitä ennen nuo huonompilaatuiset kuvat saavat kelvata.

Arkistoista

Viikon aikana on syntynyt paljonkin koruja, joista ison osan olen saanut kuvattuakin. Yksi rannekoru tosin meni käyttäjälleen saman tien valmistuttuaan, ja olin laiska enkä jaksanut kuvata sitä mökkireissun aikana jolloin minulla siihen olisi ollut mahdollisuus. Onnea vain siskolle taannoisten synttäreiden johdosta :) Seuraavan tilaisuuden korun ikuistamiseen saan todennäköisesti kuun lopussa, kun yhteinen mökkireissu Kuusamoon tulee ajankohtaisemmaksi. Näitä eri kaupungeissa asumisen haittapuolia.

Myös kaverin synttärilahja meni eteenpäin ilman kuvausmahdollisuutta, mutta tein toisen samanlaisen kattaakseni tuon erheen :) Kuvia näistä ja monesta muusta koruilun tuotoksesta myöhemmin - auringon ruoja meni pilveen, kun minulla oli kuvaussessio kesken. Ja niitä kuvia pitää vielä editoidakin.

Nyt seuraa ensimmäinen ompelemani "tilaustyö" - musta kaapu ja siihen sopiva tabardi avokilleni naamiaisia varten. Ompelukone kiukutteli (oli huoltoa vailla), ja asu valmistui muutenkin vasta tapahtumailtana, mutta jotakuinkin ajoissa kuitenkin.

Viitan kanssa ja ilman, 2 /2006

Kaavun kaavat itse piirrelty pitkästä takista, kehitelty eteenpäin valkeaksi kaavuksi (itselleni jo paljon aiemmin larppia varten) ja siitä avokille sopivaksi kaavuksi. Tabardin malli pikkuveljen valmiista vastaavasta. Kaikki siis ihan ilman oikeita kaavoja!!1 ;)

Musta kangas lakanakangasta (koska se oli edukasta), punaiset tehosteet mustapunaista taftia. Huppu on vuoritettu taftilla, ja alunperin myös levenevien hihansuiden käänteisiin piti lisätä samat tehosteet. En vain ehtinyt sillä kertaa.

Viitta kuvausrekvisiittaa: sopii asukokonaisuuteen loistavasti punaisine vuorineen, mutta on ammattiompelijan tekemä pikkuveljelleni. Ei siis minulle kunniaa siitä. Ai niin, sen ensimmäisen eli valkean kaavun kanssa sattui eräs puolikuuluisa 15 cm:n saumanvarajuttu, josta olen juoruillut koulussakin varoittavana esimerkkinä. Mie kun en ollut varma, miten kangas tulee leikata jotta se varmasti riittää ja etten tee kamalia erheitä, niin laitoin varmuuden vuoksi reilusti väljyyttä :D Tuli vähän liikaakin - meinaan hihoja ei enää saanut yhdestä kappaleesta, vaan niihin tuli saumat sekä eteen että taakse. Tämän mustan kaavun kanssa ei tarvinnut enää sellaisia pähkäillä. Kaikesta oppii.

Tunikan tekoa, paidan pykäämistä

Eli joo. Seuraavana on valmiin vaatteen pohjalta tehty pitkänomainen paita, jota ehkä myös tunikaksi kutsutaan.

Olin saanut siskoltani vastaavanmallisen edestä solmittavan paidan. Siinä oli vain se vika, että paita oli niin iloisen värinen, ettei minulla ole oikein ollut sille käyttöä - paitsi hippilarpissa, jossa suurimmaksi osaksi siskoltani peräisin olevaa asukokonaisuutta kehuttiin. Tuo tunika oli kuitenkin niin oivallisen mallinen, että jonakin tylsänä hetkenä otin ja piirsin siitä kaavat. Sittemmin sain aikaiseksi ostaa myös vastaavaa joustavaa kangasta, josta voisin askarrella enemmän omaan makuuni sopivan vaatekappaleen.

Lopputulos oli oikein mieluinen. Paita valmistui alkuvuodesta 2005 löydettyäni Eurokankaasta siihen sopivaa kangasta. Olin jo aiemmin käynyt kuolailemassa saman kankaan punaista versiota - siihen aikaan minulla oli ilmeisesti punainen kausi - mutta viimein ostopäätöksen tehtyäni punainen kangas oli loppunut, eikä lisää olisi luvassa. Onneksi tuo sähkönsininenkin on nättiä, en ole katunut.

Värejä vähäsen muokkailtu.

Materiaaleina erittäin joustavaa kangasta (ilman joustavia ompeleita, minkä vuoksi tuotakin paitaa on joutunut korjailemaan saumojen ratkettua) ja mustaa joustavaa pitsinauhaa. Hihojen suissa on kaksoisompeleet, jotka eivät aivan ole maailman siisteimpiä - jatkossa voisin investoida myös kaksoisneulaan. Mutta kiva paita kaiken kaikkiaan ja malliltaan minun vartalolleni erittäin sopiva. On tullut käytettyä paljonkin.

Korjausompeleita

Nyt seuraa pienehköjä, mutta oleellisia muutoksia alunperin jollakin tavalla epäsopiviin vaatteisiin. Korjauksen jälkeen niistä tuli paljon parempia - jos tuli, koska ompelijalla ei ollut vielä silloin paljoa kokemusta ;) - ja siten ne ovat olleet myös enemmän käytössä.

Ensimmäisenä Virosta ostetut housut, jotka olivat alkujaan epämiellyttävän kapeat myös lahkeensuusta. Mie kun tykkäsin mieluummin levenevälahkeisista, ja koska nuo housut olivat muuten niin nätit, niin päätin vähän korjailla tilannetta. Lopputulos tässä:

Lisäsin lahkeeseen kolmiomaisen kiilan mustasta kankaasta, joka sopi hyvin housujen kaksiväritaftin (musta-punainen) kanssa. Voi kun nätit, ja voi kun mahtuisin niihin edelleen näyttämättä teiniaikoja haikailevalta tädiltä. Vähän ovat kireähköt nykyään...

Seuraavana on myös 2004 ostettu t-paita, joka oli alkujaan jotain aivan liian suurta kokoa. Kutistetaan, ja johan siitä tuli parempi!

Tosin seuraavalla kerralla voisin muistaa joko jättää väljyyttä vähän enemmän, tai sitten ommella pienennettävän vaatekappaleen jollain joustotikin tapaisella. Sain mallin kutistettuun versioon purkamalla erään vähälle käytölle jääneen t-paitani, mutta en tullut ajatelleeksi sen olevan ribbineulosta ja tämän korjausta vailla olevan paidan sileää puuvillaa (jota ei ollut vielä edes pesty!). No, sittemmin pesujen jälkeen useammastakin saumasta on kuulunut päälle pukiessa pieniä ja pahaenteisiä "rits! rits!" -ääniä. Ei voi mitään.

Sitten onkin vuorossa vähän enemmän korjaamista. Vaatteita lapsuudesta: kaksi loimusamettista mekkoa, joista toinen ei sovi enää päälle (yllättäen..) ja toinen näyttää edelleen kylpytakilta. Vain toisesta on ennen ja jälkeen -kuvat, harmi etten tullut ottaneeksi kylpytakista sitä "ennen" kuvaa.

Siinä naruolkainmekko, kokoa jotakin 140cm. Helma on laaja, mutta edestä se on vähän turhankin kapoinen. Ratkaisin asian leikkaamalla koko hoidon keskeltä edestä auki suunnitelmapiirroksen mukaan, ja lisäämällä eteen nyöritystä.

Helpommin sanottu kuin tehty, etenkin kun huomasin, että mekon sivusaumat eivät ole identtisiä. Toinen puoli lingertää pahasti, ja tuo oikeanpuoleinen kuva koskee juuri tuota ongelmavaihetta.

Mutta eipä aikaakaan, kun minulla on jo valmiiksi korjatut mekot. "Kylpytakille" tein niin, että kavensin sitä sivusta, jotta sain sen noudattelemaan vartalon muotoja. Lisäksi pätkäisin hihat puolestavälistä poikki ja liitin pitsistä hihaan toisen kappaleen, joka levenee hihansuita kohden. Pääntietä piti myös muotoilla: alunperin se oli melko korkea ympyräisen muotoinen, josta sitten tein lievästi kaarevan venepääntien.

Vähän pitsinauhaa lisukkeeksi, ja sinistä mekkoa voi käyttää sinälläänkin. Musta loimusamettimekko sopii käytettäväksi yhdessä sinisen mekon kanssa. En ilmeisesti saanut sivusauman lingerrystä korjattua kokonaan, koska se tahtoo edelleen kääntyä liian eteen.

Mutta ihan hyvä korjaus, vaikka itse sanonkin. Tätä asua ei vain ole tullut käytettyä kovin paljoa edes muokkauksen jälkeen, koska keinokuituinen loimusametti sähköistyy helposti eikä kestä hiostumista kovinkaan hyvin (= pitäisi pestä suunnilleen joka käyttökerran jälkeen, mikä ei ole hyvä). Lisäksi asukokonaisuus on ehkä vähäsen liian juhlava käytettäväksi arkena (en ole ihan niin gootti) ja tummanvärisenä se sopii parhaiten talveen. Pitäisi kuitenkin käyttää useammin.

Vaatevirtaus jatkuu - kangastoppi

Tämä toppi on tehty samoilla kaavoilla kuin aiempi satiininen nauhaolkaintoppi, mutta tällä kertaa kaavaa on itse jatkettu (ei niin hyvällä menestyksellä). Alkuperäinen mallihan loppui rintojen yläpuolelle korsettityyppisesti - johon tällä kertaa lisäilin leveät olkaimet ja jatkoin selän kappaletta aina niskaan asti.

Lopputuloksesta tuli liian kiinteä; väljyyttä olisi pitänyt olla muutaman sentin verran lisää kaikkialla. Kaavan muokkaus hihattomaksi topiksi ei myöskään ollut ihan onnistunut - kuten kuvastakin näkyy, olkaimet eivät asetu kovin hyvin ja kädentiet olivat korjauksenkin jälkeen melkoisen ahtaat. Selän puolelle piti tehdä muotolaskos, mutta siinä onnistuin kaiketi ihan hyvin, ainakin silloisella mittapuulla.

Onpa miulla ollut hyvä ilme.

Kangas on täyttä puuvillaa, joka ei näemmä kestä pesua haalistumatta. Ostin ensin kankaan (koska se oli niin nättiä!), ja mietin vasta sitten, mitä siitä tekisin. Toppihan siitä syntyi ja sopivasti juuri ennen elämäni ensimmäistä Tuska-festaria kesällä -04, jolloin sitä myös käytin. Eipä mahtuisi enää päälle.

Minulla on muuten samaa kangasta edelleenkin varastoissani, koska ostin sitä lisää - ennen kuin tiesin sen värinpitämistaipumuksista - ja josta ajattelin tehdä kotelomekon. Saapa nähdä, mitä käyttöä sille vielä keksin.

Lisää historian pölyistä havinaa - satiininen juhla-asu

Tällä kertaa joitain vaatejuttuja, joita olen saanut aikaan jo ennen nykyisiä opintojani. Jotkut työt ovat olleet varsin pieniä, mutta käyttöasteen kannalta oleellisia: näitä ovat paidan kaventaminen, housujen lahkeiden levennys ynnä muut pienet korjausompelut, joita ilman vaatetta tuskin olisi tullut käytettyä lainkaan. Toisaalta taas jotkut työt ovat olleet suuritöisiäkin (kokonaisen vaatteen ompelu kaavoista tai ilman), mutta jotka ovat sitten syystä tai toisesta jääneet vähemmälle käytölle.

Joka tapauksessa ompelu jatkuu niin kotona kuin koulussakin. Koulussa varmasti enemmän, koska ohjattuna työt sujuvat paljon helpommin ja ompelulle pyhitetyillä tunneilla aikaansaavuus on aivan toista luokkaa kuin kotona.

Ensimmäinen oikeasti isompi työni: juhlava bileistysasu

Tämä toppi-hame -yhdistelmä syntyi kesällä -03, kun saimme kaverin kanssa kuningasajatuksen keskellä viikkoa. Mehän mentäisiin perjantaina baariin, ja silloin olisi oltava hienot vaatteet. Tehdään itse! Joo!

Aatteista tekoihin. Pääsin asioimaan kangaskaupassa vasta keskiviikkona, jolloin myös aloitin yläosan valmistamisen. Kaava on peräisin yhdeksänkymmentäluvun taitteen Suuri Käsityö -lehdestä, ja se oli alunperin osa morsiuspukua. Kaavaa ei tarvinnut oikeastaan muokata, mutta takakappaleita piti kaventaa reilusti. Lopputuloksesta tuli satiininen toppi, joka toimii myös kääntöversiona. Vuoritin yläosan mustalla satiinilla (nurja puoli ihoa vasten) ja viimeistelin saumat niin, että toppia voi käyttää myös "väärin päin". Ainoastaan vetoketju on silloin hankalampi käyttää, koska minulla ei ollut mitään erikoisketjuja jossa vetimen saisi kummalle puolelle vain tahtoo. Toppia on myös tullut käytettyä sekä oikeana että nurjana versiona aikojen saatossa.

pikku-Napalmi avustaa kaavanpiirtämisessä kankaalle

Hih, vasta nyt noita kuvia katsellessa huomaan, että ompelunopettajalla voisi olla hieman painokasta huomautettavaa leikkuusuunnitelmastani. Mutta kun kappaleet mahtuivat paljon paremmin noin, jos osa niistä oli kuteen- ja osa langansuunnassa!

Pidän hetken taukoa, ja kissat ovat oitis vallanneet työtasoni

Sain asukokonaisuuden ajallaan valmiiksi, vaikka sitä viimeisteltiinkin vielä pitkän aikaa perjantain puolella. Hameen malli oli otettu valmiista h&m:n pellavahameesta, ja äitini auttoi minua kovasti sen valmistamisessa. Lopputuloksesta tuli pitkä, nilkkaan asti ulottuva malli, jossa on sivuilla polviin asti yltävät halkiot.

Aika kivannäköinen satiiniasu, harmi vain ettei se taida mahtua enää päälleni ;/ Tämän työn ohella tuli opittua kantapään kautta myös se seikka, että kankaat kannattaa melkeinpä aina esipestä ennen niiden työstämistä. Ostamani vuorikangas otti ja meni sitten kutistumaan pesussa - ja minä kun olin halunnut kiinnittää sen hameen päälliskankaaseen... Ei muuta kuin purkamaan ja tekemään uudestaan.

Lisää luvassa seuraavassa postauksessa, tämä kun vähän venähti.