Myöhäisiä mustikoita

Korukuvien muokkaus lopetti suhteellisen hitaan etenemisensä, kun koulu alkoi. (Etenisi edes se koulu sujuvasti ja kitkatta...) Mutta yritänpä taas korjata tapojani, kun korujakin on valmistunut jopa muutaman kappaleen verran tässä syksyn mittaan. Tosin näistä ei ole vielä hyviä kuvia olemassa, mutta kaikki aikanaan :) Lisäksi olen ollut ahkera ja saanut neulottua kokonaisen neuletopin tässä syksyn aikana - tosin minun päälläni se muistuttaa enemmänkin liiviä - mutta kuvaan se ei ole vielä eksynyt. Myös alkukesäinen sisarensa on yhä ikuistamatta, vaikka sitä on käytetty useaan kertaan, tykätty ja pestykin välillä.

Tässä on kuitenkin satoa viime vuoden puolelta. Saanen esitellä: mustikoita!

Mustikkakorvakorut

Korvakorut löysivät tiensä joululahjaksi ihmiselle, joka oli bongannut ulkomaalaisesta yksityisten ihmisten käsitöitä myyvästä nettikaupasta vastaavan korumallin ja halusi sellaiset itselleen. Sain vinkin valmistaa hänelle vastaavat korvakorut joululahjaksi, joten tuumasta toimeen :) Seuraavaksi kaverikin ihastui näihin ja halusi myös mustikoita korviinsa. Kahden ihmisen joululahjat olivat helposti ratkaistu.

Vaikka malli ei ole omani, haluan silti esitellä sen täällä. Löysin arkistoistani linkin alkuperäiseen työhön - laitetaanpa sekin tänne, jotten rikkoisi tekijäinoikeuksia niin pahasti. Kunnia siis hänelle, jolle se kuuluu.

Korviksissa on käytetty vain hopeaa ja lasihelmiä eri muodoissaan.

Mustikkametsä-rannekoru

Pelkät korvakorut tuntuivat lahjana liian yksinäisiltä, joten halusin lisätä siihen jotain yllätyksellistä mukaan. Mustikkarannekoru syntyi korvakorujen pohjalta kokonaan omasta päästäni, eli tästä voin ottaa kunnian (tai haukut, vuh vuh) itselleni. :)

Koruna tämä on minusta nätti korviksien tapaan, mutta rannekoruksi sen käyttömukavuus saattaa IMHO olla huonohko. Koruvaijeri tekee siitä omalla tavallaan joustamattoman, eikä se mukaudu ranteeseen kuten ehkä pitäisi. En tosin tiedä tarkemmin, havainnot perustuvat nopeaan kokeiluun omassa ranteessa korun valmistuttua. Jos haluaisin tarkempia analyyseja, minun pitäisi konsultoida korun nykyistä omistajaa :) Eipä silti, nuo korvikset olivat lahjan pääasia ja tärkeintä on, että ne miellyttivät.

Rannekorussa kahta eriväristä koruvaijeria, lasihelmiä ja yksi makeanvedenhelmi tuossa keskellä. Metalliosat ovat sterlinghopeaa.

Sormustimellinen asiaa

Taas on muokkailtu kuvia hiki hatussa. Silti niistä vasta murto-osa on käsitelty; vielä on urakkaa edessä. Laitanpa tänne jotain tuotosta tällä kertaa, jotta täälläkin tapahtuisi jotain :)

Helmisormus, kevät -07

Hempeän vaaleanpunainen helmisormus Suuren käsityölehden (11-12/2005) ohjeella. Eli tällaistakin on siis kokeiltu - kuvan ensimmäinen yritys on toistaiseksi jäänyt myös viimeiseksi. Jotenkin en itse osaa tuon kaltaisia sormuksia pitää, ja muualle noiden tekeminen on ehkä vähän liian työlästä. Tuosta tuli kuitenkin ihan mukava kokeilu, nätti mutta liian yliampuvan bling omaan käyttööni.

Materiaaleina siemenhelmiä, helmiäispintaisia lasihelmiä ja Swarovskin kristalleja.

Aurinkoa ranteessa

Tässä on nyt se rannekoru, joka valmistui jo aiemmin kesällä siskon synttärilahjaksi. Mökillä iski pienoinen inspiraationpuuska ja tämä syntyi siinä ohella :) Olen lopputulokseen aika tyytyväinen, ja korun saaja ilmeisesti tuntee samoin.

Minua harmittaakin vain se, etten ollut inspiroitunut silloin ollenkaan kameran käyttöön - ja viime viikonloppuna kiireessä otetut kuvat ovat laadultaan vähän mitä sattuu. Aurinkokin meni pilveen juuri sopivasti kuvaushetkellä, ja tätä nykyä koru oleilee ulottumattomissani Espoossa. Nghhpfft!

Aurinkoista 7/08
(Kuvaa muokattu rankalla kädellä)

Makeanvedenhelmiä, Balin hopeaa, Swarovskin lime-sävyisiä kristalleja ja 6mm:n pyöreitä ja kovin ihania sitriinihelmiä hopealangassa. Materiaalit siskon valitsemia, koska korun värityksen tuli olla auringonkeltainen vaatteisiin sopivaksi. Nyt on tilauksessa myös samaa sarjaa oleva kaulakoru sekä kuparin sävyiset kristalliperhoskorvikset. Kiva korusetti siis tuloillaan :)

Mistähän saisi lisää noita sitriinihelmiä? Mokomat menivät loppumaan Satuhelmestä, kun minä tilasin viimeiset kolme kappaletta. Eikä mistään suomalaisesta helmikaupasta näy löytyvän lisää, harmi.

Korvakoruja, viides ja viimeinen osa - korukiviä ja muita

Kohta pääsen ajan tasalle ainakin korviksien suhteen. Tai siis niin paljon kuin voin päästä, sillä kaikista valmistamistani korviksista minulla ei ole vielä kuvaa ja useimmista näistä ei enää mahdollisuuttakaan kuvanottoon (myytyjä). Seuraavaksi on kuitenkin vuorossa muun muassa korukivisiä korvakoruja, ja muutama muu kokeilu.

Hopeoidut cloisonné-helmet ja koukut hopeaa, kesä -07 (Ohje täältä)



Savukvartsikuutioita ja jonquil-sävyistä Swarovskin kristallia sekä hopeaa, kesä -07. Tein itselleni jo aiemmin muutoin samanlaiset, mutta joissa on toinenkin linkitetty kristalliosuus hieman tummempana keltaisena. Eli roikkuvat vieläkin pidempinä, which is nice. Niistä minulla ei valitettavasti ole vielä kuvaa olemassa...



Herringbone-kokeiluni. Julmetusti hopeaa ja violetteja Swarovskin kristallibiconeja sekä -helmiä. Nämä lähtivät ensimmäisinä tämän kesän aikana myydyistä koruistani :) Kevät -08



Jaspisbreksiaa ja hopeaa. Kiva kokeilu, tosin pihtini kaipaavat jonkinasteista kurinpitoa. Koskaanhan vika ei ole käyttäjässä, jos hopealankaan tulee lommoja? 7/08



Vielä toinen kuva, kun tässä näkyy niin kivasti tuota sinistä taustalla ;)

Korvakoruja, osa IV - sydämellinen teema jatkuu

Syy siihen, miksi nyt lisäilen pelkkiä korvakoruja tänne, piilee siinä etten ole vielä editoinut muita koru- tai sen puoleen muitakaan kuvia. Eli laitetaanpa nyt niitä, että saa edes jotain pois alta.

Tänään sain muuten aikaiseksi tehdä yhdet pronssinsävyiset kristalliperhoskorvikset lisää; kullanvaalea versio jäi puolitiehen. Niistä ja muustakin kuvia myöhemmin, kunhan se kirkas valopallo taivaalla kipuaa taas korkeuksiinsa.

Nyt on vuorossa lisää sydänkorvakoruja, mutta tällä kertaa lasisina versioina. Seuraavissa on käytetty sydämenmuotoisia lamppuhelmiä, joissa on sisällä hopeafoliota antamassa helmelle näköä. Sävy sävyyn sointuvat kristallit ovat tuttua Swarovski-laatua, ja metalliosat jälleen hopeaa.

Kuvat puhukoot puolestaan (tai ehkä onkin parasta, että vaiennan ne jo ennalta...)

Söpöä vaaleanpunaista, kesä -07



Huono kuva turkoosinsinisistä, kesä -07



Tummaa sinivihreää, 6/08



Ja kirkkaanvalkeana, joka minusta näyttää huurteiselta ja jäiseltä. 6/08



Toinen kuva noista jääsydämistä ♥

Korvakoruja, osa III - kristallisydämiä

Korujen muodostaman suman purkaminen edistyy hiljakseen. Nyt on vuorossa kristallisydämisiä korvakoruja eri väreissä. Minä kun olen sen verran suuruudenhullu materialisti, että vaikkei minulla olisikaan mitään mahdollisuuksia saada korujani eteenpäin, haalisin silti näitä ihania korutarpeita mahdollisimman monissa eri väreissä ja muodoissa. Onkin todella hyvästä, ettei tarvitse tehdä näitä pelkästään varastoon pölyttymään.

Lpr:n linnoituksessa on Majurskan talo entisaikain kahviloineen (eri herkullisia leivonnaisia) ja käsityöpuoteineen, sinne mars! Sieltä löytää tekemiäni koruja ainakin tämän kesän ajan :) Ja mahdollinen tuottohan ei mene Balin matkaan, vaan sillä haalitaan lisää korumateriaaleja - kuinkas muutenkaan. Muistaakseni olen lukenut tämän ennenkin, mutta en voi kuin kompata: helmihullu on toivoton.

Kristallit sävyssä light rose, sydämissä kimallusta lisäävä AB-pinnoite (kesä -07)



Fuchsia, kesä -07



Aquan sävyisiä kristalleja, sydämissä AB-pinnoite, kesä -07



Vaalean safiirin sävyisiä kristalleja, 6/08



Siamin punainen 6/08



Kirkasta kristallia, sydämissä AB-pinnoite 6/08



Vaalea violet 6/08



Crystal vitrail medium -sävyiset sydämet, bicone-muotoiset kristallit väriä jet AB (7/08)

Näissäkin kaikissa koruissa on käytetty hopeaa ja Swarovskin kristalleja. Välissä Balin hopearondelli, 4mm:n kristallibicone ja 3mm:n kimallehopeahelmi. Ihan nättejä, vaikka itse sanonkin :)

Korvakorujen toinen tuleminen - helmiäistä

Nyt kun kerran innostuin, niin lisätäänpä muutakin. Tämä on ihan ensimmäinen ideoimani korvismalli, vaikka onkin sen verran simppeli etten liene suinkaan ainoa tällaisen kehittänyt. Samaten näissä korvakoruissa kokeilin ensimmäistä kertaa väännellä hopealankaa, ja sen kyllä huomaa (nuo violetit yksilöt). Sekin puuha tuli tutuksi pikku hiljaa, ja sittemmin koruja on syntynyt useissa eri väreissä.

Ensimmäiset violettina omaan käyttöön alkuvuodesta -07



Seuraavaksi hennon vaaleansinistä... (kevät -07)



...sekä hieman tummempana. Kevät -07



Vaaleanpunaista, kesä -07



Kaneli, kesä -07



Valkea, kesä -07



Ruusunpunainen, kesä -07



Metsänvihreä, kesä -07



Limenvihreä, 6/08

Sellaista tällä kertaa. Näissä kaikissa korvakoruissa on käytetty hopeaa (kuten aina), makeanvedenhelmiä - joista suurin osa värjättyjä - sekä Swarovskin kristalleja.

Korvakoruja, osa I - perhosia

Aloitetaan perhosista, kun nyt on kesä ja kaikki - vaikka ulkona ei siltä paljoa näytäkään, pieni tyyni hetki rankkasateiden välissä. Ainakin jossain on kesäistä :)

Kristalliperhoset, fuksia (kesä -07)

Sama turkoosinsinisen värisenä (kesä -07)

Vaaleaa violettia... 7/08

...ja hopeaa häivähdys. 7/08

Kaikkien korvakorujen materiaaleina sterlinghopea ja Swarovskin kristallit. Sekä paljon nyhertämistä ja tuskailua, kun korupiikki ei ollutkaan riittävän pitkä... Taidanpa tarvita kohta mikroskoopin.

Arkistoista

Viikon aikana on syntynyt paljonkin koruja, joista ison osan olen saanut kuvattuakin. Yksi rannekoru tosin meni käyttäjälleen saman tien valmistuttuaan, ja olin laiska enkä jaksanut kuvata sitä mökkireissun aikana jolloin minulla siihen olisi ollut mahdollisuus. Onnea vain siskolle taannoisten synttäreiden johdosta :) Seuraavan tilaisuuden korun ikuistamiseen saan todennäköisesti kuun lopussa, kun yhteinen mökkireissu Kuusamoon tulee ajankohtaisemmaksi. Näitä eri kaupungeissa asumisen haittapuolia.

Myös kaverin synttärilahja meni eteenpäin ilman kuvausmahdollisuutta, mutta tein toisen samanlaisen kattaakseni tuon erheen :) Kuvia näistä ja monesta muusta koruilun tuotoksesta myöhemmin - auringon ruoja meni pilveen, kun minulla oli kuvaussessio kesken. Ja niitä kuvia pitää vielä editoidakin.

Nyt seuraa ensimmäinen ompelemani "tilaustyö" - musta kaapu ja siihen sopiva tabardi avokilleni naamiaisia varten. Ompelukone kiukutteli (oli huoltoa vailla), ja asu valmistui muutenkin vasta tapahtumailtana, mutta jotakuinkin ajoissa kuitenkin.

Viitan kanssa ja ilman, 2 /2006

Kaavun kaavat itse piirrelty pitkästä takista, kehitelty eteenpäin valkeaksi kaavuksi (itselleni jo paljon aiemmin larppia varten) ja siitä avokille sopivaksi kaavuksi. Tabardin malli pikkuveljen valmiista vastaavasta. Kaikki siis ihan ilman oikeita kaavoja!!1 ;)

Musta kangas lakanakangasta (koska se oli edukasta), punaiset tehosteet mustapunaista taftia. Huppu on vuoritettu taftilla, ja alunperin myös levenevien hihansuiden käänteisiin piti lisätä samat tehosteet. En vain ehtinyt sillä kertaa.

Viitta kuvausrekvisiittaa: sopii asukokonaisuuteen loistavasti punaisine vuorineen, mutta on ammattiompelijan tekemä pikkuveljelleni. Ei siis minulle kunniaa siitä. Ai niin, sen ensimmäisen eli valkean kaavun kanssa sattui eräs puolikuuluisa 15 cm:n saumanvarajuttu, josta olen juoruillut koulussakin varoittavana esimerkkinä. Mie kun en ollut varma, miten kangas tulee leikata jotta se varmasti riittää ja etten tee kamalia erheitä, niin laitoin varmuuden vuoksi reilusti väljyyttä :D Tuli vähän liikaakin - meinaan hihoja ei enää saanut yhdestä kappaleesta, vaan niihin tuli saumat sekä eteen että taakse. Tämän mustan kaavun kanssa ei tarvinnut enää sellaisia pähkäillä. Kaikesta oppii.

Lisää hopealankaa --> uusia koruja

Viime aikoina minua on vaivannut varastojeni 0,6mm puolikovan hopealangan sangen vähäinen määrä. Tästä syystä en myöskään ole saanut tehtyä kovinkaan paljon uusia koruja lukuunottamatta korviksia - niihin kun ei paljoa hopealankaa mene. Viime viikon lopulla sain sitten kipeästi kaivattua täydennystä, ja "tehdas" lähti taas yskähdellen ja sauhuten käyntiin.

Viikonloppuna olin lomailemassa miehen vanhempien mökillä, missä aika kului rattoisasti laiskotellen, neuloen ja koruja tehden. Talviturkkikin lähti! Nyt on sitten aika esitellä viikonlopun tuotoksia.

Sodalite

Nugetin muotoisia 7-9 millimetrin kokoisia sodaliittihelmiä, Balin hopeaa, hopeahelmiä ja Swarovskin kristalleja kierteisillä hopealenkeillä.

Amazonite

Ovaaleja amatsoniittihelmiä, Balin hopeaa ja Swarovskin kristallia kierteisillä hopealenkeillä.

Cassiopeia

Tämä kaunokainen valmistui lahjaksi itselleni. Nuo kuuden millimetrin granaattihelmet oli tilattu juuri tätä käyttöä varten, mutta ne olivat ehtineet lojua laatikossaan jo turhan pitkän aikaa. Nyt ne saivat seurakseen viime vuoden jalokivimessuilta ostetut Balin hopearondellit ja sittemmin varastoa täydentämään hankitut Swarovskin kristallit ja Balin salpalukon. Balin hopeaa, sileitä 2mm hopeahelmiä, garnet-sävyisiä Swarovskin biconeita, söpösiä pyöreitä granaattihelmiä ja hopealankaa. Olen tyytyväinen! :)

Vielä yksi (parempi) kuva granaatin tummasta loistosta:

Terveisiä jalokivimessuilta!

Tänäkin kesänä siellä oli pakko käydä. Ai missä? No, Ylämaan jalokivimessuilla tietysti. Aika vakavaa, kun tuo kiviharrastajien suuri tapahtuma menee Tuskankin eteen ja vieläpä kevyesti. Vielä vakavampaa on se, etten enää tarkalleen muista, monesko messuvierailuvuosi minulla nyt oli. Ainakin yhdestoista :)

Tällaisia aarteita sieltä tarttui mukaan:

Ensin korutarvikkeita ja niihin kuuluvia juttuja:

1. Korupiikkejä, 1 krossi. Ovat toivon mukaan hopeisia, koska en tajunnut kysyä siinä tohkeissani :D Olivat nimittäin tosi edullisia, mutta kyseessä olikin tukkuhinnat. Hopeaa kuitenkin melko varmasti, koska en nähnyt kojussa myytävän mitään hopeoitua.

2. Hopeaketjua 5 x 40cm. Sopii koruaskarteluun pätkittäväksi ja sellaisenaan käyttöön. Minusta sopisi nätisti etenkin nilkkaketjuksi.

3. Taottuja hopearenkaita korumateriaaleiksi

4. Ja niitä kivinauhoja! Vasemmalta oikealle: "turkoosi" 6mm (värjättyä howliittia, luulisin), serpentiini myös pyöreä 6mm (arvaan minä, koska nimeä ei lukenut missään enkä kysynyt, tosin olisin mielelläni tunnistavinani kivilajin), vuorikidettä kahdessa eri muodossa; ensimmäinen kirkkaita kuutioita, joissa reiät on porattu kulmasta kulmaan (tosi nättejä!); toinen mattapintaisia pyöreitä 6mm, ja viimeisenä muttei suinkaan vähäisimpänä suosikkikiveäni larvikiittia litteiden suorakulmioiden muodossa. Näistä tulee kivoja koruja.

5. Grammavaaka, johon hupenivat viimeiset euroseni. Mittaa 0,1 gramman tarkkuudella (ja oletettavasti myös melko täsmällisesti).


Ja sitten omaa kokoelmaani kartuttamaan tai muuten vain silmäniloksi:

6. Opalisoitunut ammoniitti

7. Spinellikiteitä kalsiittikivessä

8. Opaali, jota voi käyttää myös riipuksena (reikä porattu kärkeen)

9. Savukvartsia Kaatialasta, Kuortaneelta

10. Pyriittiä ja ammoniittia Volga-joelta Venäjältä

11. Meteoriitinpalanen! Gibeon, rautameteoriitti Namibiasta Afrikasta

12. Suolakidetuikku, jonka äiti osti minulle :)

13. Pronssikoru, johon ihastuin täysin. Äiti oli ovela ja osti tämän minulle joululahjaksi, mutta olin ovelampi (hih!) ja arvasin hänen aikeensa. Huomautin messuilta lähtiessämme, että jos hän oli sattunut sen minulle kuitenkin ostamaan - koska ei ollut myöntänyt eikä suostunut lainaamaan minulle rahaa sitä varten - niin aiheeltaan koru sopisi tosi hyvin kesään eli juuri nyt käytettäväksi. Sain sen siis samantien, eikä tarvinnut odottaa jouluun ;)

14. Topaasi-raakakivi


Oli varmaankin ensimmäinen vuosi, kun lähdettiin pois ennen kuin tapahtuma loppui, eli ennen iltakuutta. Tosin tänä vuonna oltiin paikan päälläkin normaalia aiemmin, ja minä olin kuluttanut budjettini loppuun kello neljään mennessä. Eniten rahaa paloi Suomen jalokivituotteen kojulla, jossa oli varmaankin sama tiukka täti myymässä kuin viimekin vuonna. Alennusta ei loppusummasta herunut nytkään yhtään. Niitä saavat kuulemma vain tukkuostajat, mutta miten kummassa yksityisihmisellä voisi olla tukkuostajan resursseja käytössään? Saati opiskelevalla yksityisihmisellä, joka joutuu harva se kerta laskeskelemaan, että rahat riittävät edes päivittäisiin menoihin kuten ruokaan? No, asialle ei voi mitään.

Onneksi minua palvellut myyjätyttö pyöristi summan kuuteenkymppiin vastoin alennuskieltoja (oikeasti ostokseni maksoivat vähän päälle kuudenkympin, mahdollisesti vain parisenkymmentä senttiä enemmän), mutta siitäkin tuli parempi mieli. Tämä tiukka täti ei kai ole kuullut sellaisesta asiakaspalvelusta, jossa asiakkaalle jätetään positiivinen mielikuva yrityksestä. Sellaiseen riittää minimaalinenkin alennus - 1€ pois kuudenkymmenen euron ostoksesta tuskin kaataa kenenkään taloutta, tosin eipä myöskään se euron maksaminen kaada minun talouttani, mutta kuitenkin - vaan kun ei. Viime vuonna poistuin kojulta hieman myrtyneenä vaikka iloitsinkin ostoksistani. Tänä vuonna olin hieman tyytyväisempi. Joka tapauksessa, jos yleiset kaupankäynnin periaatteet pätevät myös kivikaupassa, asiakas on todennäköisesti tyytyväisempi saatuaan vähän myöten. Tällä keinolla tämä asiakas varmaankin pysyisi myös jatkossakin ko. lafkan asiakkaana. Minä en olisi asioinut tänä vuonna jalokivituotteen kojulla, ellen tietäisi että sieltä löytyy ainutlaatuisuuksia. Hyvähän se on sitten niistä pyytää, höh >:/

Tällaista kuitenkin tällä kertaa, ensi vuonna uudestaan! Harmi, että siihen on vielä vuosi aikaa... Tämä kivi-intoilija on toivotonta laatua.

Tunikan tekoa, paidan pykäämistä

Eli joo. Seuraavana on valmiin vaatteen pohjalta tehty pitkänomainen paita, jota ehkä myös tunikaksi kutsutaan.

Olin saanut siskoltani vastaavanmallisen edestä solmittavan paidan. Siinä oli vain se vika, että paita oli niin iloisen värinen, ettei minulla ole oikein ollut sille käyttöä - paitsi hippilarpissa, jossa suurimmaksi osaksi siskoltani peräisin olevaa asukokonaisuutta kehuttiin. Tuo tunika oli kuitenkin niin oivallisen mallinen, että jonakin tylsänä hetkenä otin ja piirsin siitä kaavat. Sittemmin sain aikaiseksi ostaa myös vastaavaa joustavaa kangasta, josta voisin askarrella enemmän omaan makuuni sopivan vaatekappaleen.

Lopputulos oli oikein mieluinen. Paita valmistui alkuvuodesta 2005 löydettyäni Eurokankaasta siihen sopivaa kangasta. Olin jo aiemmin käynyt kuolailemassa saman kankaan punaista versiota - siihen aikaan minulla oli ilmeisesti punainen kausi - mutta viimein ostopäätöksen tehtyäni punainen kangas oli loppunut, eikä lisää olisi luvassa. Onneksi tuo sähkönsininenkin on nättiä, en ole katunut.

Värejä vähäsen muokkailtu.

Materiaaleina erittäin joustavaa kangasta (ilman joustavia ompeleita, minkä vuoksi tuotakin paitaa on joutunut korjailemaan saumojen ratkettua) ja mustaa joustavaa pitsinauhaa. Hihojen suissa on kaksoisompeleet, jotka eivät aivan ole maailman siisteimpiä - jatkossa voisin investoida myös kaksoisneulaan. Mutta kiva paita kaiken kaikkiaan ja malliltaan minun vartalolleni erittäin sopiva. On tullut käytettyä paljonkin.

Korjausompeleita

Nyt seuraa pienehköjä, mutta oleellisia muutoksia alunperin jollakin tavalla epäsopiviin vaatteisiin. Korjauksen jälkeen niistä tuli paljon parempia - jos tuli, koska ompelijalla ei ollut vielä silloin paljoa kokemusta ;) - ja siten ne ovat olleet myös enemmän käytössä.

Ensimmäisenä Virosta ostetut housut, jotka olivat alkujaan epämiellyttävän kapeat myös lahkeensuusta. Mie kun tykkäsin mieluummin levenevälahkeisista, ja koska nuo housut olivat muuten niin nätit, niin päätin vähän korjailla tilannetta. Lopputulos tässä:

Lisäsin lahkeeseen kolmiomaisen kiilan mustasta kankaasta, joka sopi hyvin housujen kaksiväritaftin (musta-punainen) kanssa. Voi kun nätit, ja voi kun mahtuisin niihin edelleen näyttämättä teiniaikoja haikailevalta tädiltä. Vähän ovat kireähköt nykyään...

Seuraavana on myös 2004 ostettu t-paita, joka oli alkujaan jotain aivan liian suurta kokoa. Kutistetaan, ja johan siitä tuli parempi!

Tosin seuraavalla kerralla voisin muistaa joko jättää väljyyttä vähän enemmän, tai sitten ommella pienennettävän vaatekappaleen jollain joustotikin tapaisella. Sain mallin kutistettuun versioon purkamalla erään vähälle käytölle jääneen t-paitani, mutta en tullut ajatelleeksi sen olevan ribbineulosta ja tämän korjausta vailla olevan paidan sileää puuvillaa (jota ei ollut vielä edes pesty!). No, sittemmin pesujen jälkeen useammastakin saumasta on kuulunut päälle pukiessa pieniä ja pahaenteisiä "rits! rits!" -ääniä. Ei voi mitään.

Sitten onkin vuorossa vähän enemmän korjaamista. Vaatteita lapsuudesta: kaksi loimusamettista mekkoa, joista toinen ei sovi enää päälle (yllättäen..) ja toinen näyttää edelleen kylpytakilta. Vain toisesta on ennen ja jälkeen -kuvat, harmi etten tullut ottaneeksi kylpytakista sitä "ennen" kuvaa.

Siinä naruolkainmekko, kokoa jotakin 140cm. Helma on laaja, mutta edestä se on vähän turhankin kapoinen. Ratkaisin asian leikkaamalla koko hoidon keskeltä edestä auki suunnitelmapiirroksen mukaan, ja lisäämällä eteen nyöritystä.

Helpommin sanottu kuin tehty, etenkin kun huomasin, että mekon sivusaumat eivät ole identtisiä. Toinen puoli lingertää pahasti, ja tuo oikeanpuoleinen kuva koskee juuri tuota ongelmavaihetta.

Mutta eipä aikaakaan, kun minulla on jo valmiiksi korjatut mekot. "Kylpytakille" tein niin, että kavensin sitä sivusta, jotta sain sen noudattelemaan vartalon muotoja. Lisäksi pätkäisin hihat puolestavälistä poikki ja liitin pitsistä hihaan toisen kappaleen, joka levenee hihansuita kohden. Pääntietä piti myös muotoilla: alunperin se oli melko korkea ympyräisen muotoinen, josta sitten tein lievästi kaarevan venepääntien.

Vähän pitsinauhaa lisukkeeksi, ja sinistä mekkoa voi käyttää sinälläänkin. Musta loimusamettimekko sopii käytettäväksi yhdessä sinisen mekon kanssa. En ilmeisesti saanut sivusauman lingerrystä korjattua kokonaan, koska se tahtoo edelleen kääntyä liian eteen.

Mutta ihan hyvä korjaus, vaikka itse sanonkin. Tätä asua ei vain ole tullut käytettyä kovin paljoa edes muokkauksen jälkeen, koska keinokuituinen loimusametti sähköistyy helposti eikä kestä hiostumista kovinkaan hyvin (= pitäisi pestä suunnilleen joka käyttökerran jälkeen, mikä ei ole hyvä). Lisäksi asukokonaisuus on ehkä vähäsen liian juhlava käytettäväksi arkena (en ole ihan niin gootti) ja tummanvärisenä se sopii parhaiten talveen. Pitäisi kuitenkin käyttää useammin.

Vaatevirtaus jatkuu - kangastoppi

Tämä toppi on tehty samoilla kaavoilla kuin aiempi satiininen nauhaolkaintoppi, mutta tällä kertaa kaavaa on itse jatkettu (ei niin hyvällä menestyksellä). Alkuperäinen mallihan loppui rintojen yläpuolelle korsettityyppisesti - johon tällä kertaa lisäilin leveät olkaimet ja jatkoin selän kappaletta aina niskaan asti.

Lopputuloksesta tuli liian kiinteä; väljyyttä olisi pitänyt olla muutaman sentin verran lisää kaikkialla. Kaavan muokkaus hihattomaksi topiksi ei myöskään ollut ihan onnistunut - kuten kuvastakin näkyy, olkaimet eivät asetu kovin hyvin ja kädentiet olivat korjauksenkin jälkeen melkoisen ahtaat. Selän puolelle piti tehdä muotolaskos, mutta siinä onnistuin kaiketi ihan hyvin, ainakin silloisella mittapuulla.

Onpa miulla ollut hyvä ilme.

Kangas on täyttä puuvillaa, joka ei näemmä kestä pesua haalistumatta. Ostin ensin kankaan (koska se oli niin nättiä!), ja mietin vasta sitten, mitä siitä tekisin. Toppihan siitä syntyi ja sopivasti juuri ennen elämäni ensimmäistä Tuska-festaria kesällä -04, jolloin sitä myös käytin. Eipä mahtuisi enää päälle.

Minulla on muuten samaa kangasta edelleenkin varastoissani, koska ostin sitä lisää - ennen kuin tiesin sen värinpitämistaipumuksista - ja josta ajattelin tehdä kotelomekon. Saapa nähdä, mitä käyttöä sille vielä keksin.

Lisää historian pölyistä havinaa - satiininen juhla-asu

Tällä kertaa joitain vaatejuttuja, joita olen saanut aikaan jo ennen nykyisiä opintojani. Jotkut työt ovat olleet varsin pieniä, mutta käyttöasteen kannalta oleellisia: näitä ovat paidan kaventaminen, housujen lahkeiden levennys ynnä muut pienet korjausompelut, joita ilman vaatetta tuskin olisi tullut käytettyä lainkaan. Toisaalta taas jotkut työt ovat olleet suuritöisiäkin (kokonaisen vaatteen ompelu kaavoista tai ilman), mutta jotka ovat sitten syystä tai toisesta jääneet vähemmälle käytölle.

Joka tapauksessa ompelu jatkuu niin kotona kuin koulussakin. Koulussa varmasti enemmän, koska ohjattuna työt sujuvat paljon helpommin ja ompelulle pyhitetyillä tunneilla aikaansaavuus on aivan toista luokkaa kuin kotona.

Ensimmäinen oikeasti isompi työni: juhlava bileistysasu

Tämä toppi-hame -yhdistelmä syntyi kesällä -03, kun saimme kaverin kanssa kuningasajatuksen keskellä viikkoa. Mehän mentäisiin perjantaina baariin, ja silloin olisi oltava hienot vaatteet. Tehdään itse! Joo!

Aatteista tekoihin. Pääsin asioimaan kangaskaupassa vasta keskiviikkona, jolloin myös aloitin yläosan valmistamisen. Kaava on peräisin yhdeksänkymmentäluvun taitteen Suuri Käsityö -lehdestä, ja se oli alunperin osa morsiuspukua. Kaavaa ei tarvinnut oikeastaan muokata, mutta takakappaleita piti kaventaa reilusti. Lopputuloksesta tuli satiininen toppi, joka toimii myös kääntöversiona. Vuoritin yläosan mustalla satiinilla (nurja puoli ihoa vasten) ja viimeistelin saumat niin, että toppia voi käyttää myös "väärin päin". Ainoastaan vetoketju on silloin hankalampi käyttää, koska minulla ei ollut mitään erikoisketjuja jossa vetimen saisi kummalle puolelle vain tahtoo. Toppia on myös tullut käytettyä sekä oikeana että nurjana versiona aikojen saatossa.

pikku-Napalmi avustaa kaavanpiirtämisessä kankaalle

Hih, vasta nyt noita kuvia katsellessa huomaan, että ompelunopettajalla voisi olla hieman painokasta huomautettavaa leikkuusuunnitelmastani. Mutta kun kappaleet mahtuivat paljon paremmin noin, jos osa niistä oli kuteen- ja osa langansuunnassa!

Pidän hetken taukoa, ja kissat ovat oitis vallanneet työtasoni

Sain asukokonaisuuden ajallaan valmiiksi, vaikka sitä viimeisteltiinkin vielä pitkän aikaa perjantain puolella. Hameen malli oli otettu valmiista h&m:n pellavahameesta, ja äitini auttoi minua kovasti sen valmistamisessa. Lopputuloksesta tuli pitkä, nilkkaan asti ulottuva malli, jossa on sivuilla polviin asti yltävät halkiot.

Aika kivannäköinen satiiniasu, harmi vain ettei se taida mahtua enää päälleni ;/ Tämän työn ohella tuli opittua kantapään kautta myös se seikka, että kankaat kannattaa melkeinpä aina esipestä ennen niiden työstämistä. Ostamani vuorikangas otti ja meni sitten kutistumaan pesussa - ja minä kun olin halunnut kiinnittää sen hameen päälliskankaaseen... Ei muuta kuin purkamaan ja tekemään uudestaan.

Lisää luvassa seuraavassa postauksessa, tämä kun vähän venähti.