Ensimmäisenä Virosta ostetut housut, jotka olivat alkujaan epämiellyttävän kapeat myös lahkeensuusta. Mie kun tykkäsin mieluummin levenevälahkeisista, ja koska nuo housut olivat muuten niin nätit, niin päätin vähän korjailla tilannetta. Lopputulos tässä:
Lisäsin lahkeeseen kolmiomaisen kiilan mustasta kankaasta, joka sopi hyvin housujen kaksiväritaftin (musta-punainen) kanssa. Voi kun nätit, ja voi kun mahtuisin niihin edelleen näyttämättä teiniaikoja haikailevalta tädiltä. Vähän ovat kireähköt nykyään...
Seuraavana on myös 2004 ostettu t-paita, joka oli alkujaan jotain aivan liian suurta kokoa. Kutistetaan, ja johan siitä tuli parempi!
Seuraavana on myös 2004 ostettu t-paita, joka oli alkujaan jotain aivan liian suurta kokoa. Kutistetaan, ja johan siitä tuli parempi!
Tosin seuraavalla kerralla voisin muistaa joko jättää väljyyttä vähän enemmän, tai sitten ommella pienennettävän vaatekappaleen jollain joustotikin tapaisella. Sain mallin kutistettuun versioon purkamalla erään vähälle käytölle jääneen t-paitani, mutta en tullut ajatelleeksi sen olevan ribbineulosta ja tämän korjausta vailla olevan paidan sileää puuvillaa (jota ei ollut vielä edes pesty!). No, sittemmin pesujen jälkeen useammastakin saumasta on kuulunut päälle pukiessa pieniä ja pahaenteisiä "rits! rits!" -ääniä. Ei voi mitään.
Sitten onkin vuorossa vähän enemmän korjaamista. Vaatteita lapsuudesta: kaksi loimusamettista mekkoa, joista toinen ei sovi enää päälle (yllättäen..) ja toinen näyttää edelleen kylpytakilta. Vain toisesta on ennen ja jälkeen -kuvat, harmi etten tullut ottaneeksi kylpytakista sitä "ennen" kuvaa.
Siinä naruolkainmekko, kokoa jotakin 140cm. Helma on laaja, mutta edestä se on vähän turhankin kapoinen. Ratkaisin asian leikkaamalla koko hoidon keskeltä edestä auki suunnitelmapiirroksen mukaan, ja lisäämällä eteen nyöritystä.
Helpommin sanottu kuin tehty, etenkin kun huomasin, että mekon sivusaumat eivät ole identtisiä. Toinen puoli lingertää pahasti, ja tuo oikeanpuoleinen kuva koskee juuri tuota ongelmavaihetta.
Mutta eipä aikaakaan, kun minulla on jo valmiiksi korjatut mekot. "Kylpytakille" tein niin, että kavensin sitä sivusta, jotta sain sen noudattelemaan vartalon muotoja. Lisäksi pätkäisin hihat puolestavälistä poikki ja liitin pitsistä hihaan toisen kappaleen, joka levenee hihansuita kohden. Pääntietä piti myös muotoilla: alunperin se oli melko korkea ympyräisen muotoinen, josta sitten tein lievästi kaarevan venepääntien.
Vähän pitsinauhaa lisukkeeksi, ja sinistä mekkoa voi käyttää sinälläänkin. Musta loimusamettimekko sopii käytettäväksi yhdessä sinisen mekon kanssa. En ilmeisesti saanut sivusauman lingerrystä korjattua kokonaan, koska se tahtoo edelleen kääntyä liian eteen.
Mutta ihan hyvä korjaus, vaikka itse sanonkin. Tätä asua ei vain ole tullut käytettyä kovin paljoa edes muokkauksen jälkeen, koska keinokuituinen loimusametti sähköistyy helposti eikä kestä hiostumista kovinkaan hyvin (= pitäisi pestä suunnilleen joka käyttökerran jälkeen, mikä ei ole hyvä). Lisäksi asukokonaisuus on ehkä vähäsen liian juhlava käytettäväksi arkena (en ole ihan niin gootti) ja tummanvärisenä se sopii parhaiten talveen. Pitäisi kuitenkin käyttää useammin.
Sitten onkin vuorossa vähän enemmän korjaamista. Vaatteita lapsuudesta: kaksi loimusamettista mekkoa, joista toinen ei sovi enää päälle (yllättäen..) ja toinen näyttää edelleen kylpytakilta. Vain toisesta on ennen ja jälkeen -kuvat, harmi etten tullut ottaneeksi kylpytakista sitä "ennen" kuvaa.
Siinä naruolkainmekko, kokoa jotakin 140cm. Helma on laaja, mutta edestä se on vähän turhankin kapoinen. Ratkaisin asian leikkaamalla koko hoidon keskeltä edestä auki suunnitelmapiirroksen mukaan, ja lisäämällä eteen nyöritystä.
Helpommin sanottu kuin tehty, etenkin kun huomasin, että mekon sivusaumat eivät ole identtisiä. Toinen puoli lingertää pahasti, ja tuo oikeanpuoleinen kuva koskee juuri tuota ongelmavaihetta.
Mutta eipä aikaakaan, kun minulla on jo valmiiksi korjatut mekot. "Kylpytakille" tein niin, että kavensin sitä sivusta, jotta sain sen noudattelemaan vartalon muotoja. Lisäksi pätkäisin hihat puolestavälistä poikki ja liitin pitsistä hihaan toisen kappaleen, joka levenee hihansuita kohden. Pääntietä piti myös muotoilla: alunperin se oli melko korkea ympyräisen muotoinen, josta sitten tein lievästi kaarevan venepääntien.
Vähän pitsinauhaa lisukkeeksi, ja sinistä mekkoa voi käyttää sinälläänkin. Musta loimusamettimekko sopii käytettäväksi yhdessä sinisen mekon kanssa. En ilmeisesti saanut sivusauman lingerrystä korjattua kokonaan, koska se tahtoo edelleen kääntyä liian eteen.
Mutta ihan hyvä korjaus, vaikka itse sanonkin. Tätä asua ei vain ole tullut käytettyä kovin paljoa edes muokkauksen jälkeen, koska keinokuituinen loimusametti sähköistyy helposti eikä kestä hiostumista kovinkaan hyvin (= pitäisi pestä suunnilleen joka käyttökerran jälkeen, mikä ei ole hyvä). Lisäksi asukokonaisuus on ehkä vähäsen liian juhlava käytettäväksi arkena (en ole ihan niin gootti) ja tummanvärisenä se sopii parhaiten talveen. Pitäisi kuitenkin käyttää useammin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti